Kuulo, kuurous sekä kuulon testaaminen
Kuulo on tärkeä aisti koirille ja kissoille. Toispuoleisesti kuurolla eläimellä voi olla vaikeuksia paikallistaa äänen tulosuuntaa, mutta yleensä ne oppivat kompensoimaan tätä puutosta. Molemminpuoleisesti kuurolla eläimellä on huomattavasti suurempi riski mm. joutua onnettomuuksiin. Näin ollen normaalikuuloisten eläinten jalostaminen on tärkeää, sekä lisäksi koiranomistajien on hyvä tietää kuuloa mahdollisesti vahingoittavista lääkeaineista ja muista tekijöistä.Rakenne ja toiminta
Ulkokorva eli korvalehti ja ulkokorvakäytävä johdattavat ääniaallot tärykalvolle, joka erottaa ulko- ja keskikorvan. Ääniaallot alkavat heiluttaa tärykalvoa, jonka seurauksena keskikorvassa sijaitsevat kuuloluut alkavat myös värähdellä. Kuuloluiden välityksellä ääniviesti kulkeutuu sisäkorvan kuuloreseptoreille. Sisäkorvassa sijaitsevat reseptorisolut sekä kuulo- että tasapainoaistille. Kuuloreseptorit istuvat kalvon päällä simpukaksi kutsutun rakenteen sisällä. Ääniaallon aiheuttama värähtely saa kalvon värähtelemään, jolloin sen päällä sijaitsevat reseptorisolujen karvat taipuvat. Tämä liike saa aikaan ionikanavien aukeamisen, jolloin ääniviesti muuntuu sähköiseen muotoon. Tästä eteenpäin viesti kulkee kuulotasapainohermoa pitkin aivorunkoon ja sieltä yhä kohti isoja aivoja. Isoissa aivoissa tapahtuu varsinainen kuuleminen eli ääniaallon tiedostaminen. Molemmat aivopuoliskot saavat tietoja molemmista korvista. Kahden korvan avustuksella aivot pystyvät määrittämään äänen suunnan perustuen äänen erilaiseen saapumisaikaan korviin sekä eri intensiteettiin korvissa. Molemmat korvalehdet liikkuvat koordinoidusti silloinkin, vaikka toinen korvista olisi kuuro.Kuulon tutkiminen
Koirien korvakäytävät avautuvat kahden viikon iässä; kuitenkin koko kuulojärjestelmä on valmis vasta 6-8 viikon iässä. Näin ollen kuulon tutkimista ei kannata tehdä ennen tätä. Kaiken kaikkiaan kuuloratojen kypsyminen, sisältäen isojen aivojen kuulo-alueet, on ilmeisesti valmis vasta 12 viikon iässä. Kuurouden tai kuulon arvioiminen voi olla vaikeaa. Eläin reagoi usein esimerkiksi ilman värähtelyyn (oven avaaminen, liikkuminen) tai näköhavainnon perusteella (käsien taputtaminen). Toispuoleisen kuurouden arvioiminen ilman asianmukaista kuulontutkimislaitteistoa on arvatenkin vielä vaikeampaa. Kuurouden taustasyyt löytyvät yleensä korvista. Vaikka aivoissa tapahtuukin varsinainen äänten tajuaminen, aiheuttaa aivosairaus yleensä potilaalle myös muita neurologisia puutoksia kuin vain kuulon menetyksen. Kuulon heikkenemistä tai kuuroutta arvioitaessa on tärkeää tietää potilaan esitiedot (oireiden alkaminen, käytös, muut sairaudet, lääkitykset), rotu, oireiden alkamisikä. Eläinlääkäri tekee ennen varsinaista kuulotutkimusta potilaalle yleistutkimuksen lisäksi neurologisen tutkimuksen. Ennen varsinaista kuulotutkimusta potilaan korvat tutkitaan huolellisesti rauhoituksessa. Kuulon testaaminen tehdään nk. BAER-menetelmällä (brain-stem-auditory-evoked-response). Potilas on parasta nukuttaa testausta varten, jotta vältytään testin virhetulkinnoilta. Korviin johdetaan vuorotellen naksutusääntä, ja päänahkaan laitettavien elektrodien avulla tutkitaan aivojen sähköistä vastetta näille ärsykkeille. Tuloksen perusteella voidaan myös päätellä, missä kuuloradan osassa vika on.Kuulon heikkeneminen ja kuurous
Kuuloreseptorit ovat herkkiä vaurioitumaan, ja syntymän jälkeen elimistö ei pysty valmistamaan uusia kuuloreseptorisoluja. Kuten aiemmin todettiin, on ns. sentraalinen eli aivoperäinen kuurous harvinaista, mikäli eläimellä ei ole muita neurologisia puutoksia. Seuraavassa käydään läpi yleisimmät kuurouden aiheuttajat koirilla (nämä siis ovat ns. perifeerisen kuurouden aiheuttajia eli korvaperäisiä syitä).Synnynnäinen sensorineuraalinen kuurous
Synnynnäistä kuuroutta on raportoitu ainakin 80 koiraroduilla, mutta sairauden perinnöllisyyttä ei ole osoitettu kaikilla niistä. Kuurojen yksilöiden löytäminen on tärkeää, sillä yleensä jälkeläisen kuulon toimivuus on vahvasti liitoksissa siihen, ovatko toinen tai molemmat vanhemmista kuuroja. Kuuloreseptoreiden tuhoutuminen tiineyden aikana tai pian syntymän jälkeen on yleinen kuurouden aiheuttaja koirilla. Kuuloreseptorisolut rappeutuvat, ilmeisesti johtuen epänormaalista reseptorisoluja ravitsevasta verisuonikerroksesta. Reseptorisolujen rappeutuminen voi olla osittaista tai täydellistä sekä tapahtua joko vain toisessa tai sitten molemmissa korvissa. "Korkeariskisiä" rotuja ovat mm. dalmatialaiset, Englannin cockerspanieli, Englanninsetteri, Australian paimenkoira, Bullterrieri. Valkoisen turkinvärin on havaittu lisäävän sairastumisriskiä, ja yksinkertaistettuna esimerkkinä mm. mitä vähemmän täpliä Dalmatiankoiralla on, sitä suurempi riski sillä on olla kuuro (samoin mitä enemmän sinisiä silmiä 0/1/2, sitä suurempi riski olla kuuro). Kaikki valkoista/vaaleaa turkinväriä säätelevät geenit eivät kuitenkaan vaikuta kuurouden esiintymiseen. Kuuroutta esiintyy myös roduilla ilman yhteyttä valkoista turkinväriä sääteleviin geeneihin (mm. Dobermann).Muut syyt
Kuuloreseptorit ovat herkkiä vaurioille, ja monet tekijät voivat vaurioittaa kuuloa. Korvatulehdus voi johtaa reseptorisolujen tuhoutumiseen, samoin monet lääkeaineet (paikallisesti käytettävät sekä systeemisesti vaikuttavat). Lisäksi melu voi vaurioittaa reseptoreja, ja myös vanhenemisen myötä reseptorisolut voivat rappeutua.
--------------------------------------------------------------- Eläinsairaala Aisti Oy Virtatie 9 01600 Vantaa Puh. 09-4540 402 Fax 09-4540 409 sigitas.cizinauskas@aisti.info