Idiopaattinen epilepsia
Epilepsiakohtaus on aina merkki epänormaalista aivotoiminnasta, mutta sen alkuperäinen syy voi olla aivoissa tai jossain muualla elimistössä. Idiopaattinen epilepsia on koirilla eniten esiintyvä epilepsiakohtausten aiheuttaja. Sitä esiintyy keskimäärin 1%:lla koirista. Eri roduilla esiintymistiheys voi vaihdella välillä 0,5-17%. Idiopaattinen tarkoittaa lääketieteessä itsestään, ilman selvää syytä, alkavaa sairautta tai oiretta. Idiopaattinen epilepsia merkitsee aivosolujen epänormaalista sähköistä aktiivisuudesta johtuvia uusivia epilepsiakohtauksia. Synonyymejä idiopaattiselle epilepsialle ovat aito, primäärinen tai perinnöllinen epilepsia. Epilepsiakohtauksia voivat idiopaattisen eli aidon epilepsian lisäksi aiheuttaa muut syyt: tietyt aivojen sairaudet (esimerkiksi kasvaimet tai kehityshäiriöt) tai yleissairaudet (sydämen verenkiertohäiriöt, aineenvaihduntasairaudet, kuten maksavika, myrkytykset), mitkä vaikuttavat aivotoimintaan. Tällöin puhutaan symptomaattisesta eli sekundaarisesta epilepsiasta. Epilepsiakohtauksia voi olla monenlaisia. Kohtaus alkaa yleensä äkkiä ja yleistyy koko kehoon niin että varsinainen kramppaamisvaiheen kesto on muutamasta kymmenestä sekunnista pariin minuuttiin. Koira on usein täysin poissaoleva. Kohtauksen jälkeen koira on jonkin aikaa väsynyt tai sekava, mutta pian jälleen normaali. Edellä mainittu ei toki koske kaikkia koiria. Usein voidaan havaita myös kohtausta edeltävä vaihe, jolloin koira on rauhaton. Koira ei myöskään aina ole kokonaan tajuton itse kohtauksen aikana. Joillakin potilailla kohtaus voi olla paikallinen, niin että esimerkiksi vain kasvojen lihakset värisevät tai yksi jalka tekee ravaamisliikkeitä. Joskus voi esiintyä myös muutamia kohtauksia peräkkäin (klusteri eli kohtausryväs) tai pitkiä kohtauksia (status epilepticus, kohtauksen kesto yli 5 minuuttia). Monesti ensimmäinen epilepsiakohtaus todetaan 0,5-5 vuoden ikäisenä, mutta kohtaukset voivat alkaa missä iässä tahansa. Kohtauksen kuvauksen perusteella ei voi erottaa kohtauksen syytä (aito epilepsia tai jostakin muusta syystä aiheutuva epileptinen kohtaus). Idiopaattista epilepsiaa on todettu useimmilla koiraroduilla. Sen takia onkin helpompi mainita koirarotuja, joilla sitä ei ole todettu. Sairauden perinnöllisyydestä on esitetty paljon spekulaatiota. Sukulinjojen analysointi antaa joka tapauksessa riittäviä todisteita sairauden perinnöllisyydestä belgianpaimenkoirilla (tervueren), beagleilla, kultaisillanoutajilla, labradorinnoutajilla, berninpaimenkoirilla sekä villakoirilla. Tänä keväänä on uutisoitu koiran epilepsiageenin löytymisestä. Kyseessä on harvinainen epilepsiatyyppi, jota ei ole tavattu Suomessa (nk. Lafora sairaus). Koirien epilepsiasta esiintyy runsaasti eri muotoja, joiden peritymistyyppi vaihtelee. Näin ollen muiden epilepsiatyyppien geenitestaus ei ole vielä tämän yhden harvinaisen geenin löytymisen perusteella mahdollista. Koiran saatua epileptisiä kohtauksia eläinlääkäri tekee koiralle ensin yleistutkimuksen, jonka tarkoituksena on poissulkea mahdolliset muut epileptisten kohtausten aiheuttajat kuin aito eli idiopaattinen epilepsia. Samasta syystä koirasta otetaan myös verinäytteet. Neurologisen tutkimuksen avulla selvitetään, onko koiralla kohtausten välissä neurologisia puutoksia. Idiopaattisessa epilepsiassa koiran neurologinen tutkimus on normaali, kun kohtauksesta on kulunut vähintään 24 tuntia. Koirien idiopaattisessa epilepsiassa ei myöskään löydy muutoksia aivojen magneettikuvauksella. Aivosähkökäyrässä voidaan nähdä idiopaattiselle epilepsialle tyypillisiä muutoksia. Idiopaattista epilepsiaa voidaan hoitaa lääkityksellä. Hoidon tarkoituksena on kohtausten esiintymisen harventaminen ja niiden lieventäminen, mutta kohtauksista päästään harvoin kokonaan eroon. Hoitosuositukset vaihtelevat, mutta yleensä suositellaan lääkehoidon aloittamista, kun kohtauksia esiintyy alle 6 viikon välein tai jos esiintyy kohtausryppaitä (useampia kohtauksia peräkkäin) tai kun yksi kohtaus kestää yli 10-15 minuuttia. Hoidon kesto on yleensä elinikäinen. On parempi olla aloittamatta hoitoa kuin antaa lääkitystä epäsäännöllisesti. Lääkityksen lopettamista vähitellen voi harkita hoitavan eläinlääkärin kanssa, mikäli kohtauksia ei esiinny kuuteen kuukauteen. Kun koira saa epileptisen kohtauksen, tulee huolehtia, ettei eläin loukkaa itseään kramppailessaan. Sormia ei kannata laittaa koiran suuhun, sillä koirat eivät yleensä vedä kieltään nieluun tai pure sitä vaarallisesti. Mikäli kohtaus pitkittyy, on syytä lähteä pikaisesti eläinlääkärille. Idiopaattisesta epilepsiasta huolimatta koira voi oikealla lääkityksellä elää pitkän ja laadukkaan elämän.
--------------------------------------------------------------- Eläinsairaala Aisti Oy Virtatie 9 01600 Vantaa Puh. 09-4540 402 Fax 09-4540 409 sigitas.cizinauskas@aisti.info