Fysioterapia neurologisille potilaille

Neurologisten potilaiden kuntoutuksessa kaikkien osapuolien täytyy sitoutua ja panostaa kuntoutusohjelmaan. Koira saattaa olla osittain tai täysin halvaantunut ja toimintakyky ei ole läheskään ennallaan. Tämä vaatii paljon omistajalta, mutta vielä enemmän hoitohenkilökunnalta, jonka pitää opastaa ja kannustaa sekä koiraa että omistajaa. Fysioterapeutilta vaaditaan laaja tietämys alkuperäisestä ongelmasta, joten tiivis vuorovaikutus hoitavan eläinlääkärin kanssa on välttämätöntä oikeanmukaisessa tilannearvioinnissa, realististen tavoitteiden asettamisessa sekä fysioterapian suunnittelussa ja arvioimisessa. Komplikaatioiden havaitseminen ja ehkäiseminen on tärkein syy tiiviiseen yhteistyöhön eläinlääkärin ja fysioterapeutin välillä.

Fysioterapia voi saada aikaan ihmeitä myös vakavasti halvaantuneilla potilailla, kunhan tarkoituksenmukaiset hoidot valitaan oikeisiin toipumisvaiheisiin. Tärkeintä on ettei luovuteta liian aikaisin, koska hermosto vaatii joskus pitkänkin aikaa toipuaakseen jotta positiivinen tulos tulisi näkyviin. Aistissa fysioterapia on itsestään selvä osa halvaantuneiden potilaiden hoidossa riippumatta siitä onko leikkaus tehty vai ei. Aistissa on mahdollista tuoda neurologiset potilaat päiväksi fysioterapiaan. Koiran voi tuoda aamulla ja hakea iltapäivällä/illalla. Tämä on hyvä vaihtoehto jos koira ei vielä pysty liikkumaan itse ja omistajien täytyy olla pitkä päivä töissä.

Erittäin tärkeää on että omistajat saavat huolelliset ohjeet ja opastuksen kuinka toimia halvaantuneen potilaan kuntoutuksessa kotona. Erityisesti kuntoutuksessa ja kotihoidossa ei omistajaa saa jättää yksin huolehtimaan esim. rakon ja suolen toiminnasta sekä ihon ja tassujen kunnosta.

Välilevytyrä

Välilevytyrän akuuttivaiheen fysioterapia perustuu pääasiassa leikkaushoitoon ja potilaan tilanteeseen ennen leikkausta sekä leikkauksen jälkeiseen halvausasteeseen. Postoperatiivisesti välilevytyrän kuntoutukseen kuuluu asentohoito sekä huolehtiminen kuivasta ja puhtaasta alustasta. Avustettu seisominen ja kävely aloitetaan heti ensimmäisenä postoperatiivisena päivänä. Passiivinen liikeharjoittelu halvaantuneille raajoille sekä kevyt hieronta kannattaa aloittaa ensimmäisenä tai toisena päivänä leikkauksesta koiran kunnosta riippuen.

Kahden-kolmen päivän kuluttua leikkauksesta voidaan aloittaa vesiterapia. Uinti on näissä tapauksissa tehokkainta ja halvaantuneilla koirilla tahdonalaiset liikkeet ilmenevät usein ensin vedessä. Leikkaushaava peitetään uinnin aikana rasvaisella voiteella.

Koiran ollessa ambulatorinen eli pystyy kävelemään itse, painonsiirtoharjoitukset ja tasapainoharjoitukset ovat tehokkaita tasapainon ja kehon hallinnan edistämiseksi. Koordinaatiota on hyvä harjoittaa erilaisten kävelyharjoitusten avulla ja kestävyyttä käveltäessä vesi- tai tavallisella juoksumatolla. Fysioterapia jatkuu kunnes koira on toiminnallinen, usein pidempään.

Konservatiivisesti hoidettua välilevytyrää on vaikeampi hoitaa fysioterapian avulla, koska konservatiiviseen hoitoon kuuluu ehdoton lepo. Kuntoutus laaditaan kuitenkin yksilöllisesti jokaiselle potilaalle ja fysioterapia on hyödyksi myös konservatiivisesti hoidetuissa välilevytyrissä.

Selkäytimen rappeumasairaus

Degeneratiivinen myelopatia on etenevä selkäytimen rappeumasairaus, joka on yleinen saksanpaimenkoirien, hovawartien ja collieiden keskuudessa. Sairaudessa ilmenee progressiivinen heikentynyt kordinaatio takaraajoissa, takaraajojen heikkous ja takaraajat alkavat mennä ristiin. Harvemmin kipu on ongelma, joten aktiivinen kuntoutus voidaan ja kannattaakin aloittaa heti diagnoosin selvittyä. Selkä on näissä tapauksissa yleensä terve ja ongelman aiheuttavat hermosäikeiden rappeutuminen selkäytimen sisällä. Ainoastaan aktiivinen ja intensiivinen fysioterapia on todistettu tehokkaaksi selkäytimen rappeumasairauden hoidossa. Yleisesti päätellään että mikäli koira ei liiku normaalisti sen kuuluu levätä, minkä takia moni selkäytimen rappeumapotilas hoidetaan virheellisesti levolla. Lepo kuitenkin vain aiheuttaa lisää lihasepätasapainoa ja lihassurkastumista. Hoidon tavoite tulisi olla päinvastainen; hyväkuntoiset, toimivat, vahvat lihakset takaosassa.

Fysioterapialla yritetään pitää koira niin hyvässä fyysisessä kunnossa kuin mahdollista. Tavoitteet ovat toimintakyvyn ylläpitäminen ja elämänlaadun parantaminen. Hoitomuotoina käytetään uintia, vesijuoksumattoharjoittelua, avustettua kävelyä sekä tasapainoa ja koordinaatiota edistäviä harjoituksia. Sairauden edetessä erilaiset apuvälineet (tossut, kärryt, kannattimet) saattavat tulla tarpeelliseksi. Tärkeää on ettei koiralta vaadita tehtäviä joista se ei enää pysty suoriutumaan.

Selkäydininfarkti

Selkäytimen infarkti johtuu verenkiertohäiriöstä selkäytimessa ja aiheuttaa yleensä äkillisen taka- tai neliraajahalvaantumisen. Halvaantuminen ilmenee yleensä spontaanisti liikunnan tai voimakkaan aktiviteetin aikana.

Fysioterapia on selkäydininfarktipotilaille pääasiassa samanlaista kuin välilevytyrissä. Halvausaste ja eläinlääkärin antama ennuste antavat suuntaa fysioterapialle. Fysioterapia on ainoa hoito infarktipotilaille ja kuntoutus on aloitettava heti diagnoosin selvittyä.

Kaikki vesiterapian muodot ovat suureksi hyödyksi halvauspotilaiden hoidossa. Passiiviset liikeharjoitukset tehdään mahdollisten lihasjännitysten lievittämiseksi ja nivelliikkuvuuden ylläpitämiseksi. Sähköhoitoa voidaan antaa lihassurkastumisen ehkäisemiseksi ja neuromuskulaarisen toiminnan edistämiseksi. Manuaalinen käsittely, aktiiviset harjoitukset, kuten harjoitukset toiminnallisissa asennoissa, otetaan mukaan kuntoutusohjelmaan heti alusta.

Selkäytimen infarktista toipuvan koiran fysioterapia voi sisältää esimerkiksi kävely- sekä painonsiirtoharjoituksia.

Ääreishermoston ongelmat

Perifeeriset hermovammat, esimerksiksi plexus brachialis vauriot, ischiadicus hermon vauriot tai vaskulaariset ongelmat (aiheuttavat iskeemistä neuromyopatiaa) hyötyvät fysioterapiasta. Ennuste ja fysioterapian kesto riippuvat vaurion laajuudesta. Menetelmiin kuuluvat muun muassa passiiviset liikeharjoitukset nivelten liikkuvuuden ylläpitämiseksi, sähköhoito lihasten surkastumisen ehkäisemiseksi sekä aktiiviset harjoitukset neuromuskulaarisen toiminnan edistämiseksi. Kuntoutus on yleensä hyvin pitkä ja omistajan rooli kotikuntuotuksessa on suuri. Toiminnalliset tuet ovat ihmispuolella pitkälle kehitettyjä ja niitä käytetään jonkin verran myös eläinpuolella.

Takajalkoihin laitettu ”ojennusside” auttaa koiraa saamaan tassut oikeaan asentoon. 

Lumbosakraalistenoosi, cauda equina

Lumbosakraalistenoosi on krooninen ongelma. Patofysiologisesti lumbosakraalistenoosia voidaan pitää ääreishermoston vauriona, koska selkäydinhermo selkäydinkanavan sisällä on vaurioitunut lumbosakraalialueella aiheuttaen heikkouden. Tämä yleensä saa aikaan lihassurkastumisen joka on kohtalaista tai voimakasta. Fysioterapian tavoitteena näissä tapauksissa on lihassurkastumisen ehkäiseminen ja lihasmassan kehittäminen leikkauksen jälkeen.

Leikkauksella hoidetun potilaan fysioterapia voidaan aloittaa eläinlääkärin suostumuksella varovaisesti 7-10 päivää leikkauksen jälkeen. Konservatiivisesti hoidetun potilaan kuntoutuksessa edetään varovaisemmin erityisesti aktiivisen harjoittelun kanssa. Kivun lievitys on tärkeä tavoite näissä tapauksissa ja kivun hoitona käytetään sähköhoitoa, kylmä-ja lämpöhoitoja sekä manuaalista terapiaa. Aktiivisia menetelmiä ovat koiran kunnosta ja toipumisvaiheesta riippuen avustettu seisominen ja kävely, vesiterapia sekä myöhemmin kuntoutusprosessissa voima- ja kestävyysharjoitukset. Harrastus- ja kilpailukoiran huolellinen ja turvallinen opastus takaisin kilpailukentille on tärkeä osa kuntoutusta.

• Lähete/Kysymys/Palaute
• Kuukauden potilas
• Tieteellisiä julkaisuja
• Neurologiaa eläinlääkäreille
• Tärkeitä linkkejä