Fysioterapia ortopedisille potilaille

Fysioterapia ortopedisille potilaille

Ideaalisinta olisi jos fysioterapiaa voisi toteuttaa kivuttomalle eläimelle. Varsinkaan ortopediassa tämä ei ole aina mahdollista, sillä yleisin syy ontumiseen on kipu luissa, nivelissä, lihaksissa tai useammissa edellä mainituissa kudoksissa. Kivulias koira jännittää ja välttää painon siirtämistä kipeälle raajalle. Tämä saattaa aiheuttaa jännityksen lisäksi vääränlaista asentoa ja liikkumista muullakin keholla, jolloin koira oppii nopeasti liikkumaan virheellisesti. Jos tämä ongelma on jatkunut pitkään, tilanteen korjaamiseen vaadittava aika on myös pitkä, koska eläin on jo sopeutunut liikkumaan virheellisesti. Säännölliset käynnit fysioterapeutin luona varmistavat huolellisen seurannan ja mahdolliset komplikaatiot huomataan nopeasti. Aistissa varmistamme tiedonkulun fysioterapeutin ja lähettävän eläinlääkärin välillä. Seuraavassa esittelemme tavallisimmat fysioterapialla hoidettavat ortopediset ongelmat. Niiden lisäksi mm. lonkkanivelen dysplasia, legg- perthes, nivelten luksaatiot sekä nivelten jäykistysleikkausten jälkitilat hyötyvät suuresti fysioterapiasta.

Ristisideleikkaukset

Fysioterapian toteuttaminen lähtee leikkaustekniikoista sekä leikkaavan eläinlääkärin ohjeista. Ekstrakapsulaariset ja intrakapsulaariset tekniikat sallivat fysioterapian aloittamisen yleensä 1-2 viikkoa leikkauksesta. Tibial Plateau Leveling Osteotomy- (TPLO) ja Tibia Tuberosity Advancement (TTA) tekniikat perustuvat nivelen ja sitä ympäröivien kudosten biomekaniikkaan. Nämä tekniikat vaativat pidempää toipumista, 4-8 viikkoa ennen kuin fysioterapian aloittaminen on turvallista.

Heti postoperatiivisesti aloitetaan akuuttivaiheen kuntoutus tulehduskipulääkityksen rinnalla eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti, kylmähoito kivun ja turvotuksen lievittämiseen, passiivinen liikeharjoittelu nivelliikkuvuuden ylläpitämiseksi ja edistämiseksi, mahdollisesti sähköhoito lihasatrofian ehkäisemiseksi. Kävely tapahtuu ehdottomasti hihnassa. Ensimmäinen tavoite on painon varaaminen leikatulle jalalle, sen jälkeen nivelen stabiliteetin, liikkuvuuden ja neuromuskulaarisen toiminnan edistäminen. Vasta kun koira varaa kunnolla jalalle, liikkuvuus on hyvä ja eläinlääkäri on antanut suostumuksensa, alkaa lihasvoiman kasvattaminen sekä kunnon ja kestävyyden harjoittaminen.

1-2 viikkoa leikkauksen jälkeen voidaan yleensä aloittaa vesiterapia. Edistymisen ja leikkaustekniikan perusteella lisätään vähitellen harjoittelun vaativuutta ja intensiteettiä. Kuntoutuksen tulisi jatkua säännöllisesti 12- 16 postoperatiiviseen viikkoon tai eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Paluu harrastuksen pariin on monelle omistajalle tärkeää ja se kannattaa tehdä asteittain fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti.

Polvilumpion sijoiltaanmeno

Patellaluksaation kuntoutuksen lähtökohtana on luksaation vakavuusaste. Mikäli luksaatio on lievä, aktiivisella fysioterapialla voidaan yrittää välttää leikkausta. Tämä on kuitenkin eläinlääkärin päätös.

Postoperatiivinen patellaluksaatiopotilas vaatii varovaisuutta alussa! Liikkeet ja harjoitukset ainoastaan sagittaalitasossa. Fysioterapian tavoitteena on polvinivelen stabiliteetin kehittäminen, proprioseptiikan, liikkuvuuden ja lihasvoiman kehittäminen. Vesiterapia, varsinkin kävely vesijuoksumatolla, sähköhoito ja tasapainoharjoitukset ovat tehokkaita menetelmiä. Uinti saattaa olla liian rajua instabiilille polvelle varsinkin alussa. Vesijuoksumatto on parempi vaihtoehto, sillä matolla koira työskentelee kontrolloidusti ja rauhallisesti suljetussa kineettisessä ketjussa.

Polvinivelen stabiliteetin kehittäminen tasapainotyynyn avulla.

Nivelrikko

Erilaiset nivelrikkomuutokset ovat hyvin yleisiä koirilla ja oireet rajoittavat usein arkipäivän elämää huomattavasti. Porraskävely sujuu huonosti, koira ei enää hyppää autoon, eikä jaksa kävellä pitkiä lenkkejä ja voi jopa ontua ajoittain tai jatkuvasti.

Artroosikoirien eteen voidaan fysioterapian ja erityisesti vesiterapian avulla tehdä paljon. Fysioterapian tavoitteet ovat kivun lievittäminen, toimintakyvyn ja nivelliikkuvuuden ylläpitäminen ja edistäminen sekä normaalin aktiivisuuden saavuttaminen ja ylläpitäminen.

Säännöllinen tulehduskipulääkitys tai muu kipuhoito (sähköhoito, akupunktio) saattaa olla tarpeen, jotta päästään harjoittamaan lihasvoimaa tai mobilisoimaan jäykkiä niveliä. Low impact (matala iskuinen) harjoittelu edistää toimintakykyä ja lievittää kipua. Vesijuoksumatto ja uinti edistävät voimaa, kestävyyttä ja liikkuvuutta ilman kuormitusta niveliin. Passiivinen liikeharjoittelu, mobilisaatio ja hieronta edistävät liikkuvuutta ja verenkiertoa sekä lievittävät kipua. Nyrkkisääntönä nivelrikkokoiralle on lyhyet lenkit usein.

Keskeinen asia nivelrikkokoiran kuntoutuksessa on painon hallinta, vesiterapia on hyvä apu myös painon pudotukseen. Erilaiseia lisäravinteita tai nivelen toimintaa edistäviä kuivamuonia on hyvä yhdistää kuntoutukseen.

Varovaiset passiiviset ojennus-koukistus harjoitukset raajojen niveliin edistävät liikkuvuutta.

Kyynärniveldysplasia

Kyynärniveldysplasia eli kyynärnivelen kasvuhäiriöt -käsitteen alle kuuluu kolme eri ongelmaa: olkaluun sisemmän osan osteokondroosi, varislisäkkeen sisemmän osan fragmentoituminen sekä kiinnittymätön kyynärpään uloke. Näiden ongelmien hoitoa voidaan tukea fysioterapialla, yleensä kyseessä on leikkauksen jälkeinen kuntoutus. Vesiterapia, avustettu aktiivinen harjoittelu, nivelten passivinen liikuttelu sekä kontrolloitu rauhallinen liikunta ovat yleisesti käytetyt menetelmät. Tavoitteena on liikkuvuuden lisääminen, leikatulle jalalle varaamisen edistäminen sekä ontumisen ja kivun lievittäminen. Fysioterapia aloitetaan yleensä tikkein poiston jälkeen ja kuntoutuksen tulee jatkua 12.- 16. postoperatiiviseen viikkoon.

Murtumat

Fysioterapia murtumien hoidossa perustuu murtumatyyppiin, käytettyyn fiksaatiomenetelmään, toipumisvaiheeseen sekä tiiviiseen yhteistyöhön hoitavan eläinlääkärin kanssa. Omistajan opastaminen kotihoidossa on ensisijaisen tärkeää turvallisen ja optimaalisen kuntoutuksen toteutuksessa.

Tavoitteena on murtuman paranemisen tukeminen, nivelten liikkuvuuden edistäminen ja ylläpitäminen, kontraktuurien ja osteoporoosin ehkäiseminen sekä lihasmassan ja toimintakyvyn kehittäminen. Akuuttivaiheessa kylmähoito, tulehduskipulääkitys, passiiviset liikeharjoitukset, hieronta kipsin/lastan salliessa ovat aina indisoituja. Terapeuttisen harjoittelun ja vesiterapian aloittaminen tulee katsoa tapauskohtaisesti, eläinlääkärin ohjeiden mukaan ja kontrolliröngtenkuvausten jälkeen. Mahdolliset komplikaatiot tulee ottaa huomioon ja hoitaa ennen kuin fysioterapiaa voidaan turvallisesti jatkaa.

Jänne-, ligamentti- ja lihasvammat

Yleisimmät fysioterapialla hoidetut jänne- ja ligamentti ongelmat ovat mm. bicepsjänteen tenosynoviitti, ligamenttien tai jänteiden repeämät sekä erilaiset lihasrevähdysvammat. Fysioterapia perustuu eläinlääkärin tekemään hoitoon. Tärkeitä kysymyksiä ovat milloin leikkaus on tehty, kuinka pitkä immobilisaatio aika on ollut ja koska saadaan lupa aloittaa fysioterapia. Jänne- ja ligamenttivammojen hoidossa ja liikunnan lisäämisessä on edettävä varovaisesti ja seurannat tehtävä huolellisesti. Fysioterapeutti yhdessä hoitavan eläinlääkärin kanssa antaa tarvittavat ohjeet turvallisen kuntoutuksen takaamiseksi.

• Lähete/Kysymys/Palaute
• Kuukauden potilas
• Tieteellisiä julkaisuja
• Neurologiaa eläinlääkäreille
• Tärkeitä linkkejä