Elektrodiagnostiset tutkimukset

Elektrodiagnostiset tutkimukset

Elektrodiagnsotiset tutkimukset ovat käytännöllisiä diagnosoitaessa monia aivojen ja ääreishermoston neurologisia sairauksia (hermojen ja lihasten sairauksia). Elektrodiagnostisiin testeihin kuuluvat aivosähkökäyrä (EEG), lihassähkötutkimus (EMG), hermoratatutkimukset (NCS) ja toistuvat ärsytykset (RS).

Aivosähkökäyrä

Aivosähkökäyrällä mitataan aivojen spontaania sähköistä aktiivisuutta, pääosin isojen aivojen (aivokuoren). Se on non-invasiivinen tutkimus jossa ohuet pienet neulat asetetaan ihon alle eläimen ollessa rauhoituksessa (nukkuessa) noin 20 minuutin ajaksi. EEG suoritetaan yleensä potilaille joilla epäillään aivojen sairautta. EEG on osoittautunut tärkeäksi diagnosoitaessa aivokasvaimia, epämuodostumia (lähinnä vesipää), verenkierrollisia vammoja ja aivotraumoja. Kuitenkin aivosähkökäyrää käytetään yleisimmin epileptisillä kissoilla ja koirilla tai epäiltäessä epilepsiaa. EEG on tällä hetkellä ainoa tutkimus jolla pystytään todistamaan eläimen aivojen epileptinen aktiivisuus, minkä takia se onkin käytännöllisin erotettaessa epileptiset oireet ei-epileptisistä.   Koiralla tai kissalla voi olla esimerkiksi episodeja jolloin käytös muuttuu äkillisesti eikä ole varmaa onko kyseessä kohtaus vai käytösongelma. Näissä tapauksissa aivosähkökäyrällä pystytään erottamaan kumpi on kyseessä ja sen mukaan valita sopiva lääkitys.

Alla olevista kahdesta kuvasta nähdään esimerkit paikallisesta ja yleistyneestä epileptisestä aktiivisuudesta koiralla. 

Toinen tärkeä rooli aivosähkökäyrällä on status epilepticus (jatkuva kohtaus) -potilaiden hoidossa. Näissä tapauksissa EEG on ainoa väline jolla voidaan objektiivisesti sanoa onko potilas saanut riittävästi hoitoa vai ei, sillä EEG näyttää ovatko aivot jo rauhoittuneet vai eivät.

  Lihassähkötutkimus

EMG nauhoittaa lihaksen toimintaa. Tutkimuksessa pieni neula asetetaan tutkittavaan lihakseen ja toiminta taltioidaan. EMG suoritetaan potilaan ollessa syvässä rauhoituksessa tai yleisanestesiassa jolloin potilas ei tunne kipua tutkimuksen aikana.

Tutkimuksen idea perustuu faktaan, että normaali levossa oleva lihas on sähköisesti hiljainen. Sairaalla lihaksella taas on niin kutsuttua spontaania toimintaa joka voidaan mitata lihassähkötutkimuksessa ja mitatun aktiivisuuden luonteen perusteella voidaan päätellä minkälainen prosessi lihaksessa on meneillään. EMG auttaa varmistamaan ääreishermoston sairauden olemassaolon ja auttaa erottamaan ensisijaisesti hermo- ja lihassairauden. Se pystyy tarkasti kertomaan onko kyseessä  lihaksen tai hermon aiheuttama lihassurkastuminen vai onko syynä liian vähäinen liikunta. Mikäli potilaan hermot ovat vaurioituneet trauman seuraksena, voidaan havaita niin kutsuttuja denervaatiopotentiaaleja 5 päivää trauman jälkeen. Denervaatiopotentiaalien mittauksella eri lihaksista tutkijalle selviää mitkä hermot ovat vahingoittuneet. Jos hermo paranee traumasta, niin kutsuttuja reinervaatio potentiaaleja voidaan havaita lihassähkötutkimuksessa ja niitä pidetään hyvän ennusteen merkkeinä. 

Hermoratatutkimus

Hermoratatutkimusta käytetään arvioitaessa ääreishermojen toimintaa. Klinikkatyössä arvioidaan useimmiten motoristen hermojen toimintaa. Yleisimmin tutkitut hermot koirilla ja kissoilla ovat pohje- ja säärihermot takajalassa ja kyynär- ja värttinähermot etujalassa.  

Mittaukset suoritetaan eläimen ollessa yleisanestesiassa. Kaksi pientä neulaa asetetaan hermon lähelle ja hermoa stimuloidaan matalalla sähkövirralla. Stimuloimalla hermoa aikaansaadaan lihaksen supistuminen. Etäisyys stimulaatiosta nauhoitettavaan kohteeseen mitataan kuten myös aika jona impulssi saavuttaa lihaksen. Jos tiedetään etäisyys ja aika, voidaan laskea nopeus. Normaali hermoradan nopeus on noin 55-75 m/s suurimmassa osassa koiran ja kissan ääreishermoja. Nopeus on nuorilla potilailla korkeampi kuin vanhemmilla ja se myös laskee ruumiinlämmön mukana. Muutokset hermoradan nopeudessa viittaavat hermosolun pitkän haarakkeen, myeliinitupen, tai molempien vaurioon. Hermoradan nopeus auttaa varmistamaan läsnäolevan ääreishermon sairauden ja valitsemaan oikean hermon jatkotutkimuksia kuten hermobiopsiaa varten.

• Lähete/Kysymys/Palaute
• Kuukauden potilas
• Tieteellisiä julkaisuja
• Neurologiaa eläinlääkäreille
• Tärkeitä linkkejä