Epilepsia

Epilepsia on todennäköisesti yleisin syy, minkä vuoksi koiran omistajat hakevat apua neurologilta. Epilepsiakohtaus on aivojen reaktio kun aivosolut aktivoituvat ilman riittävää inhibitiota.

Mikäli koko aivot ovat osallisena kohtauksessa, nähdään yleistynyt kohtaus. Jos vain osa aivoista on osallisena kohtauksessa, kutsutaan kohtausta paikalliseksi. Yleistyneeseen kohtaukseen liittyy usein tajunnan menetys, eläin makaa kyljellään, raajat kramppaavat epäsäännöllisesti, pää ja niska saattavat olla ojennettuina, kasvo- ja purulihakset nykivät, eläin kuolaa ja saattaa virtsata/ulostaa alleen. Paikallista kohtausta kuvaa usein tajunnantason aleneminen ja vain toisella puolen kehoa tai vain yhdessä kehon osassa on havaittavissa poikkeavaa liikettä. Molemmat kohtaustyypit ovat yleensä lyhyitä, 1-2 minuutin kestoisia. Koira on usein epänormaali myös jonkin aikaa kohtauksen jälkeen, ja pitkästä kohtauksesta täysin toipuminen saattaa viedä 1-2 päivää. Koirat ja kissat saattavat olla väsyneitä, sekavia, yliaktiivisia, nälkäisiä, janoisia, sokeita, kuuroja, harvemmin agressiivisia tai ystävällisiä, tai niillä voi ilmetä halvausoireita kohtauksen jälkeen. Jos kohtaus kestää alle 5 minuuttia eikä toistu, ei se yleensä aiheuta pysyviä muutoksia aivoissa. Status epilepticus (jatkuva kohtaus) diagnosoidaan kun kohtaus kestää yli 30 minuuttia. Sitä pidetään hätätapauksena, sillä se voi aiheuttaa muutoksia aivoissa ja muita komplikaatioita maksassa, keuhkoissa, sydämessä ja muissa elimissä. Jos erillisiä kohtauksia ilmenee enemmän kuin kaksi vuorokauden aikana, kutstutaan sitä kohtausryppääksi joka myöskin saattaa tarvita eläinlääkärin apua.

Kun eläinlääketieteessä puhutaan epilepsiasta tarkoitetaan yleensä idiopaattista-perittyä epilepsiaa. Sitä kutstutaan joskus myös toiminnalliseksi, perinnöllisesksi tai ensisijaiseksi epilepsiaksi. Peritty epilepsia diagnosoidaan eläimellä kun aivot ovat magneettikuvauksessa normaalit, eikä verikokeista löydy mitään aineenvaihdunnallista sairautta. Aivosähkökäyrätutkimuksessa saatetaan havaita epileptistä aktiivisuutta tai se voi olla normaali kohtausten välillä. Ainoa tapa hoitaa idiopaattista epilepsiaa on antiepileptinen lääkitys, mikäli kohtauksia esiintyy usein ja ne ovat vakavia. Jos kohtaukset ovat lieviä, lyhyitä ja tulevat vain harvoin, voidaan epilepsia jättää hoitamatta eikä se välttämättä pahene ajan myötä. Peritty epilepsia saattaa puhjeta nuorella iällä (lagotto romagnolo), nuorena aikuisena (suurin osa roduista) tai alkaa myöhäisellä iällä (pyreneittenpaimenkoira). Kuten ihmisillä myös koirilla ja kissoilla periytyvän epilepsian oletetaan aiheutuvan hermosolujen kalvojen ionikanavien poikkeavuuksista. Tähän päivään mennessä ei ole löydetty geenimutaatioita idiopaattista epilepsiaa sairastavilta koirilta, minkä vuoksi tarkkaa periytymiskaavaa ei tiedetä.

Epilepsiakohtaukset voivat myös aiheutua aivojen sairauksista, kuten aivotraumasta, infektiosta tai kasvaimesta. Näissä tapauksissa kohtaus johtuu alla olevasta sairaudesta, ja jotta potilasta voitaisiin auttaa täytyy kyseinen sairaus hoitaa. Tällöin antiepileptinen lääkitys on vain lisänä hoitosuunnitelmassa. Myös aineenvaihdunnalliset tai myrkytystilat kuten alhainen verensokeri tai myrkyn nauttiminen saattavat aiheuttaa kohtauksia. Nämä sairaudet on yleensä helppo diagnosoida verikokeista tai esitietojen perusteella.

Yllä olevasta teksistä voidaan hyvin päätellä, että epileptisiltä koirilta ja kissoilta tulisi aina ottaa verikokeet ja suorittaa neurologinen tutkimus. Tapauksissa joissa epäillään kohtausten aiheuttajaksi jotain aivojen sairautta, tulisi suorittaa aivosähkökäyrä sekä magneettikuvaus. Niiden avulla saadaan selville sairaus, joka kohtauksia aiheuttaa ja pystytään määrittämään tehokkain hoitosuunnitelma.

• Lähete/Kysymys/Palaute
• Kuukauden potilas
• Tieteellisiä julkaisuja
• Neurologiaa eläinlääkäreille
• Tärkeitä linkkejä