Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi

Kilpirauhasen vajaatoiminta on sairaus, joka johtuu kilpirauhashormonien T4 eli tyroksiinin ja T3 eli trijodotyroniinin erityksen vähenemisestä. Hypotyreoosi on yleinen sairaus koirilla ja erittäin harvinainen kissoilla. Sairaus on yleisempi isokokoisten rotujen keski-ikäisillä ja iäkkäillä koirilla (keski-ikä 7 vuotta), joillakin roduilla sitä tavataan muita enemmän (esim. suursnautserit, dobermannit, kultaiset noutajat, tanskandoggit, kääpiösnautserit ym).

Oireet

Hypotyreoosin oireita kuvatessa käytetään nimitystä ”great pretender”. Kilpirauhashormonit vaikuttavat monien elinten toimintaan ja tämän takia sairauden oireet voivat olla hyvinkin kirjavat. Tyypillisimmät niistä ovat koiran yleinen haluttomuus ja heikkous, lihominen, symmetrinen karvanlähtö, liian kuiva tai rasvainen turkki ja paleleminen. Näiden lisäksi koiralla saattaa olla ripulia tai ummetusta, hidastunutta sydämen toimintaa, nartuilla kiimattomuutta tai muita lisääntymishäriöitä, anemiaa, toistuvia ihotulehduksia, silmäsairauksia, hermosto-oireita yms.

Sairauden syyt

Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla koirilla 95 %:lla sairaus johtuu kilpirauhasen tuhoutumisesta (primäärinen hypotyroidismi). Kliininen sairaus puhkeaa vasta kun 75 % kilpirauhaskudoksesta on tuhoutunut. Kyseessä on silloin joko lymfosyyttinen tyreoidiittii tai kilpirauhasen idiopaattinen atrofia, harvemmin rauhasen tuhoutuminen johtuu kasvaimesta. Lymfosyyttinen tyreoidiitti (kilpirauhastulehdus) on immuunivälitteinen sairaus, jonka epäillään olevan perinnöllinen.

Sekundäärisessä hypothyreoosissa kilpirauhasen vajaatoimminnan syynä on vähentynyt aivolisäkkeen erittämän kilpirauhasen toimintaa säätelevän hormonin (tyreotropiini eli TSH) eritys, taustalla voi olla silloin aivolisäkkeen epämuodostuma tai kasvain. Sekundääristä hypotyreoosia tavataan harvoin.

Tertiäärisessä hypotyreoosissa on kyse hypotalamuksen tuottaman tyreotropiinia vapauttavan hormonin (TRH) puutoksesta, tätä sairauden muotoa ei ole koirilla varmuudella todettu.

Synnynnäistä hypotyreoosia (kretinismia) tavataan harvoin, sairaat pennut eivät kasvaa eivätkä kehity normaalisti. Sairaus on perinnöllinen kääpiökettuterrierillä ja sen tunnistamiseksi on kehitetty DNA-testi.

Diagnoosi

Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosi on vaikeaa. Sen toteamiseksi on olemassa useita testeja, mutta mikään niistä ei valitettavasti ole täydellinen.

Hypotyreoosia sairastavilla koirilla verinäytteessä todetaan usein lievä anemia, kohonnut kolesteroli- ja triglyseridipitoisuus, joskus myös kohonneet maksa-arvot (ALAT ja AFOS).

Sairauden toteamiseksi voidaan verestä mitata kilpirauhashormonien (totaali T4 ja T3) ja TSH:n pitosuudet. Veren tyroksiinipitoisuus (T4) vaihtelee voimakkaasti vuorokauden aikana ja voi terveelläkin koiralla käydä viitearvojen alapuolella. Se myös riippuu monesta eri tekijästä, kuten koiran iästä ja rodusta: pienillä koirilla tyroksiinipitoisuus on yleensä korkeampi kuin isoilla koirilla, nuorilla korkeampi kuin vanhoilla; joillakin vinttikoirilla (esim. greyhoundeilla ja skotlanninhirvikoirilla) se on muita rotuja matalampi. Tyroksiinipitoisuus nousee nartuilla diestruksen ja tiineyden aikana. Monessa sairaudessa T4-pitoisuus voi olla matala vaikkei koira sairastaisikaan hypotyreoosia (sick euthyroid syndrome), esimerkiksi Cushingin tauti, sokeritauti, Addisonin tauti, maksan- ja munuaisten- ja sydämen vajaatoiminta sekä infektiot laskevat tyroksiinipitoisuutta. Myös monella lääkkeellä on vaikutusta T4-arvoon, esimerkiksi epilepsialääkkeet (fenobarbitaali), kortisoni, sulfa, klomipramiini (Clomicalm) ja furosemidi muuttavat kilpirauhashormonien pitoisuutta veressä. Näin ollen pelkän T4:n määritys ei ole luotettava testi hypotyreoosin toteamiseksi. Yleensä viitearvojen sisällä oleva T4-arvo riittää hypotyreoosin poissulkemiseen, mutta viitearvojen alapuolella oleva T4 ei tarkoita vielä kilpirauhasen vajaatoimintaa!

T3-pitoisuus vaihtelee vieläkin enemmän kuin T4 ja tämän takia sen määritystä ei yleensä käytetä koiran hypotyreoosin diagnosoimisessa.

On myös mahdollista määrittää vapaan eli metabolisesti aktiivisen tyroksiinin (vT4) pitoisuutta, dialyysimenetelmällä tehty määritys on tarkempi ja herkempi testi kuin T4-määritys ja kuvaa paremmin kilpirauhasen toimintaa.

Normaalia korkeampi TSH-pitoisuus viittaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Pelkkä TSH-määritys ei kuitenkaan riitä hypotyreoosin toteamiseksi eikä myöskään poissulkemiseksi, sillä 13-38 %:lla hypotyreoosia sairastavista koirista TSH-arvo on viitearvojen sisällä ja 7-18%:lla terveistä koirista arvo on koholla.

Tällä hetkellä hypotyreoosin diagnoosi perustuu T4:n ja TSH:n yhteismääritykseen: matala T4, kohonnut TSH-arvo ja T4/TSH-suhde alle 12 riittävävät kilpirauhasen vajaatoiminnan toteamiseksi.

Tyreoidiitin toteamiseksi verestä voidaan määrittää tyreoglobuliinivasta-aineiden (TGA) pitoisuus. Vasta-aineita löytyy noin puolelta hypotyreoosia sairastavista koirista. Positiivinen tulos viittaa tyreoidiittiin, mutta ei kuitenkaan tarkoita kilpirauhasen toimintahäiriötä. Oireettomalla koiralla positivista TGA-tulosta pidetään lähinnä merkkinä lisääntyneestä riskistä sairastua hypotyreoosiin. Oireeton tyreoidiitti voi kestää hyvinkin kauan ennen kuin se johtaa hypotyreoosiin. Tällä hetkellä on epäselvää, johtaako TGA-positiivisuus edes aina kliiniseen hypotyreoosiin. Rokotusten on huomattu aiheuttaneen väliaikaisesti vasta-aineiden tiitterin nousemista.

Tyreoidiitin diagnostiikassa voidaan käyttää myös T3- ja T4-vasta-aineiden tutkimista, niitä esiintyy kuitenkin harvemmin kuin TGA:ta. TGA-, T4- ja T3- vasta-aineiden määritystä voidaan käyttää hypotyreoosin diagnostiikassa lisäapuna muiden testien lisäksi.

Sairauden hoito

Hoidossa käytetään synteettistä L-tyroksiinia (T4), jota annetaan suun kautta 2 kertaa vuorokaudessa. Koirille käytettävät annokset ovat huomattavasti korkeampia kuin ihmisten annokset. Hoito on elinikäinen, mutta

sairauden ennuste on hyvä: koira voi elää täysin normaalia elämää eikä sairaus pääsääntöisesti lyhennä sen elinikää. Lääkityksen aloittamisen jälkeen aktiivisuus paranee 1-2 viikossa ja karva kasvaa takaisin muutamassa kuukaudessa.

• Lähete/Kysymys/Palaute
• Tieteellisiä julkaisuja
• Neurologiaa eläinlääkäreille
• Tärkeitä linkkejä